Psykoosi: Skitsofrenia

Ihmismielen vaikeimpia häiriöitä ovat psykoosit, jotka voivat aiheutua eri mielenterveydellisistä syistä kuten skitsofreniasta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, psykoositasoisesta masennuksesta, alkoholipsykoosista tai synnytyspsykoosista. (Toivio – Nordling 2013: 195.) Psykoottisia oireita voivat aiheuttaa myös somaattiset eli ruumiilliset sairaudet kuten epilepsia, aivokasvaimet, vammat, infektiot, keskushermosto-, aineenvaihdunta- ja umpieritysrauhassairaudet, vitamiinin puutokset (esim. B12-vitamiini), autoimmuunisairaudet ja raskasmetallimyrkytykset. Myös lääkkeiden haittavaikutukset altistavat psykoosille. (Hämäläinen– Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 255.) Koska psykoosi voi aiheutua monesta eri syystä erotusdiagnostiikka mielenhäiriöiden ja somaattisten häiriöiden välillä on tärkeä psykoosin puhkeamisen syyn selvittämisessä.

Psykoosissa henkilön kosketus todellisuuteen on joko laajasti tai rajatusti heikentynyt. Sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet voivat sekoittua niin, ettei henkilö aina tiedä, mikä on totta ja mikä ei. (Toivio – Nordling 2013: 195.) Henkilö tulkitsee ulkopuolista todellisuutta ja muita ihmisiä poikkeavalla tavalla, koska hänen ajatus- ja havaintokyky on tavalla tai toisella vääristynyt. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 253). Psykoosi voi osalle sairastuneista olla lyhytkestoinen tila, mutta se voi myös olla merkki mielenterveyshäiriön puhkeamisesta (Nuorten psykoosit 2016).

Psykoosin ilmenemisen synty voidaan ymmärtää stressi–alttius-mallin pohjalta. Sen mukaan alttius on perinnöllistä tai varhaiskehityksen aikana syntynyttä ja puhkeaa stressitekijän seurauksena. Kyseinen stressin aiheuttaja voi liittyä esimerkiksi aikuistumiseen, kouluasteelta toiseen siirtymiseen, parisuhteen syntyyn, työhön tai toksiseen tekijään, kuten huumeiden käyttöön. Perimä on kuitenkin tärkein altistava tekijä. Myös sikiöaikaisen kehityksen häiriöt, synnytyskomplikaatiot ja lapsuuden traumat voivat lisätä skitsofrenian riskiä. (Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta 2017: 173.)

Skitsofreniaan sairastuu 0,5-1,5 prosenttia väestöstä ja se puhkeaa joko äkillisesti tai vähitellen. Naisilla keskimäärin 24-32 vuotiaana ja miehillä 20-28 vuotiaana. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 254). Vakavat mielenterveyshäiriöt puhkeavat usein nuoruudessa. Vaarassa on erityisesti nuori, jonka lähisukulaisella on ollut psykoosi ja jolla itsellä on alkanut ilmetä psyykkisiä oireita ja oman toimintakyvyn heikkenemistä. Psykoosin puhkeamista edeltää usein pitkään kestänyt epäspesifisten ennakko-oireiden eli prodromaalioireiden vaihe. (Nuorten psykoosit 2016.)  Oireisiin liittyvät erilaiset aistiharhat kuten kuulo-, tunto- ja näköharhat, ajattelun ja puheen häiriöt, harhaluulot eli deluusiot, hyvin eriasteiset käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöt sekä kognitiiviset puutokset. Oirekuvassa voi myös esiintyä ahdistuneisuutta, unihäiriöitä, pelkotiloja ja epäluuloja. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 253-254.) Ennakko-oireet voidaan kuitenkin varmentaa vasta takautuvasti. (Nuorten psykoosit 2016).

Skitsofrenian oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiiviset oireet ovat normaalien psyykkisten toimintojen häiriintymistä kuten esimerkiksi aistiharhat, harhaluulot sekä hajanainen puhe ja käytös. Negatiiviset oireet ovat normaalien psyykkisten toimintojen heikentymistä tai puuttumista. Tyypillisiä negatiivisia oireita ovat puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja tunneilmaisun latistuminen. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 254.)  Negatiiviset oireet alkavat yleensä aikaisemmin kuin positiiviset oireet mutta ne saattavat myös esiintyä samanaikaisesti ja yleensä negatiiviset oireet säilyvät oirekuvassa sitkeämmin kuin positiiviset oireet. (Toivio – Nordling 2013: 198). Skitsofrenia on myös jaoteltu eri alatyyppeihin oireiden ja puhkeamisiän mukaan. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 254.) 

Psykoosin hoidossa tärkeintä on mahdollisten mielenterveyshäiriöiden puhkeamisen ehkäisy. Ennakko-oireiden tunnistaminen ja niiden varhainen hoito, ehkäisee skitsofrenian ja myös muiden psykoosien puhkeamista. (Käypä hoito -suositus). Ennakko-oireet voivat kestää päivistä jopa vuosiin. Keskeistä psykoosin tunnistamisessa on luoda hyvä kontakti psykoottisesti oireilevaan sekä hänen läheisiin joilta voidaan saada tärkeätä taustatietoa henkilöstä. Arviointia tehdessä on tärkeätä toimia rauhallisesti ja näin ollen myös rauhoittaa psykoottisesti oireilevaa henkilöä. Haastattelulla saadaan kuva henkilön oireista ja esiintyykö lähisuvussa psykoottisesti oireilevia tai muista mielenterveyshäiriöistä kärsiviä. Tämän lisäksi on myös kiinnitettävä huomiota henkilön olemukseen. Arvioinnin apuna voidaan käyttää esimerkiksi suomessa kehitettyä PROD-seulaa, http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/PROD_noS.pdf . (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 256-257.)

Psykoottisesti oireilevan potilaan hoito toteutetaan pääasiassa psykiatrisessa avohoidossa ja hyvässä hoitotasapainossa olevan potilaan hoito voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa. Ensisijaisesti pyritään hoidon vapaaehtoisuuteen mutta joskus joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen hoitoon. On tilanteita joissa potilas ei tunnista omaa sairastumista ja kummastelee hoitoon tuloaan. Näissä tilanteissa potilaan käyttäytymisen muutokset ovat herättäneet läheisten huolen ja he ovat mahdollisesti joutuneet toimittamaan potilaan sairaalaan. Perheen ja lähiverkoston mukaan ottaminen hoitoon heti alusta parantaa hoitoon sitoutumista ja edistää kuntoutumista. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 258.)

Psykoosista toipuminen on vaiheittainen prosessi, joka on jokaisen potilaan kohdalla erilainen. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 261).  Voidaan kuitenkin hahmottaa tiettyjä päävaiheita, vaikka niiden sisältö on jokaiselle oma yksilöllinen kokemus.

Psykoosin akuutti vaihe kestää yleensä useita viikkoja. Tässä vaiheessa esisijaista on motivoida potilas hoitoon. Lähtökohtana psykoosiin sairastuneen potilaan hoidossa on luottamuksen saaminen, empaattinen kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä ongelmalähtöisyys. Potilasta lähestytään ystävällisellä ja hyväksyvällä asenteella. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 258.) Harhat ja eri aistimukset ovat potilaalle todellisuutta eikä niitä voi kieltää. Tällaisen toiminnan luulisi pahentavan potilaan ahdistusta ja aiheuttavan entistä enemmän turhautuneisuutta. Toki ei saa mennä harhoihin mukaan tai ruokkia niitä ajatuksia entisestään. Potilasta tulee kuunnella ja pyrkiä lievittämään potilaan pelkoa olemalla läsnä ja lisäämällä potilaan turvallisuudentunnetta.

Hoitajan aktiivinen rooli korostuu hoidon alkuvaiheessa, ja selkeät toimintaohjeet helpottavat potilasta ja perhettä. Hoito prosessin aikana olisi tärkeätä käsitellä eri osapuolten tunteita sairauteen ja kyseiseen elämäntilanteeseen liittyen. Tämän vuoksi myös perhe tarvitsee usein alkuvaiheessa kriisiapua. Tunteet ja ajatukset voivat olla esimerkiksi häpeä, surua, suurta huolta, epätietoisuutta, ym. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 260.) Skitsofrenian hoito on pitkäkestoista, yksilöllistä, monimuotoista ja moniammatillista. Hoito sisältää psykoosilääkityksen ja tarvittaessa myös mielialalääkityksen sekä erilaisia psykososiaalisia hoito- ja kuntoutusmuotoja. (Nuorten psykoosit 2016.) Psykoosilääkehoito vähentää merkittävästi akuutin psykoosin oireita, uusia sairausjaksoja ja kuolleisuutta, myös eri psykososiaalisten hoitomuotojen yhdistäminen lääkehoitoon lievittävät potilaan oireita ja hänen toimintakykyään. (Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta 2017: 174).

Tasaantumisvaihe voi kestää useita kuukausia. Tässä vaiheessa oireet lievittyvät ja hoidossa voidaan ottaa esille potilaan toissijaiset ongelmat, kuten esimerkiksi masennus tai päihteiden käyttö. Tasaantumisvaiheessa myös eri työmenetelmät kuten psykoedukaatio ovat hyödyllisiä. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 260.) Tämä koulutuksellinen psykoterapia vähentää skitsofrenian oireita, parantaa lääkehoidon toteutumista. (Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta 2017: 175).

Toipumisvaiheessa jatketaan toissijaisten ongelmien työstämistä ja työskennellään uudelleen sairastumisen ehkäisemiseksi. Ehkäisy on tärkeää koska tutkimukset osoittavat psykoosin uusiutumismahdollisuuden olevan suuri, jos ei suojatekijöitä saada vahvistettua. Se mitä toipuminen kullekin potilaalle tarkoittaa on myös yksilöllistä. Jokainen potilas määrittelee sen omalla tavallaan. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 262-263.) Skitsofrenia on vakava ja pitkäaikainen sairaus josta yli puolet sairastuneista toipuu suhteellisen hyvin, vain noin kymmenesosa tarvitsee toisten apua selviytyäkseen päivittäisistä toiminnoista. Kuolleisuus on 2–3-kertainen normaaliväestöön verrattuna mutta pääosa skitsofreniapotilaiden kuolleisuudesta johtuu yleissairauksista, kuten sydän- ja verisuonisairauksista, metabolisista ja hengitystiesairauksista sekä 5 % tekee itsemurhan. Kuolleisuus on kuitenkin suurinta potilailla, jotka eivät käytä psykoosilääkkeitä. (Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta 2017: 176).

Samoin kuin somaattisia sairauksia sairastavia potilaita myös mielenterveyshäiriöistä kärsiviä kuten skitsofreniapotilaita tulee tukea terveellisiin elämäntapoihin kuten harrastamaan liikuntaa, tupakoinnin lopettamiseen, painon hallintaan ja monipuoliseen ravintoon.

Lähteet:

Toivio – Timo, Nordling – Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Porvoo: Bookwell Oy

Tuominen, Lauri – Salokangas, Raimo 2017. Ajankohtaista lääkärin käsikirjasta. 

Skitsofrenia. Duodecim.  173–176. Verkkodokumentti. http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/xmedia/duo/duo13511.pdf>. Luettu 29.8.2017

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy

Mäkinen, Pirjo 2017. Lääkärin tietokannat. Nuorten psykoosit. Terveysportti. Kustannus Oy Duodecim. Verkkokirja. Päivitetty 5.9.2016. http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/dtk/ltk/koti?p_artikkeli=ykt00827&p_haku=psykoosi>. Luettu 29.8.2017

Käypä hoito -suositus 2015. Skitsofrenia. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi35050>. Luettu 29.8.2017