Mielenterveyshoitotyön auttamismenetelmät – Psykoedukaatio

Mielenterveyshoitotyössä on tärkeää ymmärtää ja osata erilaisia työmenetelmiä ja lähestymistapoja, jotta hoitaja kykenee vastaamaan potilaan ja perheen yksilöllisiin tarpeisiin. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 175). Potilaan hoito alkaa haastattelulla sekä hoidon tarpeen arvioinnilla, joiden pohjalta määritellään hoidon tavoitteet ja mietitään tarpeenmukainen toimintaympäristö jonka valintaa ohjaa potilaan psyykkinen vointi ja hoidon kesto. Haastattelun yhteydessä ja arvioinnin apuvälineenä voidaan käyttää myös erilaisia arviointimittareita. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 176.) Potilaan hoitoa ohjaa aina hoitosuunnitelma, joka on tärkeä laatia heti hoidon alussa. Hoitosuunnitelma laaditaan yhteistyössä potilaan kanssa, ja se tulee suunnitella yksilöllisesti potilaan hoidon tarpeiden mukaisesti. Hoito suunnitellaan tavoitteiltaan ja keinoiltaan konkreettiseksi, ja se sisältää myös määriteltynä käytettävät mielenterveyshoitotyön menetelmät. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 179.)

Mielenterveyshoitotyön menetelmiä on useita, mutta tässä tekstissä haluaan erityisesti keskittyä psykoedukaatioon auttamismenetelmänä, sillä harvojen psykiatristen hoitomenetelmien vaikuttavuudesta on yhtä paljon näyttöä kuin psykoedukaatiosta on skitsofrenian hoidossa. Psykoedukaatiolla tarkoitetaan hoidollisia toimia, joiden ensisijaisena tavoitteena on parantaa potilaiden ja heidän omaistensa tietoa sairaudesta ja sen hoidosta ja siten parantaa ymmärrystä sairaudentilasta. (Käypä hoito suositus). Psykoedukaatio on käytetty työmenetelmä, jonka rinnalla käytetään myös termejä kuten koulutuksellinen työskentely, koulutuksellinen perhetyö, potilas- ja omaisopetus, uusiutumisen ehkäisy ja oireidenhallinta. Potilaan ja perheenjäsenten yksilölliset kokemukset ovat psykoedukaation lähtökohta, johon ammattilainen täytyisi osata liittää hoitotyön ja lääketieteen ajankohtainen tieto. Psykoedukaatio on myös sellainen menetelmä, jonka käyttö on ammattiryhmästä riippuen perusteltua. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 187.)

Psykoedukaatio on alkujaan kehittynyt psykoosin ja skitsofreniaan sairastuneiden potilaiden hoitoon mutta sittemmin sen käyttö on myös laajentunut muiden potilasryhmien hoitoon. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 187). Psy­koe­du­kaation tulok­sista teh­dyssä tutki­muk­sessa sen on to­dettu paran­tavan hoi­toon sitoutumista ja vähen­tävän pahe­ne­mis­vai­heita ja uu­sia sairaa­la­jak­soja. (Lääkärilehti). Psykoedukaatiota käytetään sekä mielenterveyshäiriöiden hoidossa, että ehkäisyssä. Päämääränä on estää ja lievittää jo olemassa olevan mielenterveyshäiriön haittoja ja ehkäistä sairauden paheneminen uudelleen eli relapsia.  Psykoedukaatiolla pyritään vahvistamaan yksilön tai ryhmän kykyä vaikuttaa omaan terveyteensä sekä vahvistamaan terveyttä vaikuttamalla uskomuksiin, asenteisiin ja käyttäytymiseen. (Santalahti – Mäki 2017.)

Psykoedukatiivinen työskentely voidaan toteuttaa hoitajan ja potilaan välisenä yhteistyönä tai se voi tapahtua perhetyöskentelynä, ryhmänä-ja kurssimuodossa tai usean perheen välisenä ryhmätyöskentelynä. Eri psykoedukaation variaatioilla voidaan löytää kullekin potilaalle sopivin työskentelymenetelmä ottaen huomioon hänen yksilölliset ja perheen tarpeet. Esimerkiksi ryhmätyöskentelyissä korostuu vertaistuki, ja sen avulla potilaat voivat jakaa kokemuksiaan samasta sairaudesta ja sen kanssa selviytymisestä. Perhetyöskentelyssä voidaan esimerkiksi jakaa sairastuneiden vanhempien lapsille kehitysvaiheelleen sopivaa tietoa sairaudesta ja saada kuulla lasten kokemus sairaudesta. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 188.)

Psykoedukaatio on vuorovaikutuksellinen prosessi, jolla on terapeuttisia elementtejä. Käytännössä psykoedukatiivisessä työskentelyssä annetaan potilaalle ja hänen perheelleen tietoa sairaudesta, sen oireita, selviytymiskeinoista, toipumisesta ja toipumisen tavoitteista. Tällöin myös potilas itse pystyy tunnistamaan ja seuraamaa sairauden merkkejä sen uusiutumistapauksessa. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 188.) Tämä auttaa myös potilasta sitoutumaan omaan hoitoonsa ja ottamaan vastuuta omasta terveydentilastaan, kun hänellä on ymmärrystä sairaudesta, hänellä on todennäköisemmin myös motivaatiota ja kiinnostusta seurata tilannetta ja mahdollisesti on myös halukas tietämään lisää asiasta. Näin potilaasta tulee oman tilansa asiantuntija, joten toipuminen tai hoidon tasapainon ylläpitäminen on todennäköisempää. Samoin potilaan läheisten psykoedukaatio lisää heidän ymmärrystä ja antaa lisää keinoja toimia potilaan kanssa. Psykoedukaatioon kuluvat myös erilaiset sosiaalisten taitojen harjoittelu ja perheiden kanssa voidaan harjoitella erilaisia kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja jotka vähentävät stressiä ja kuormitusta potilaan elämässä. Samoin kriisi- ja toimintasuunnitelman tekeminen tulevaisuutta varten on tärkeätä. Potilaan on hyvä tietää miten toimia, jos oireet ilmaantuvat uudestaan. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 188-189.)

Tämän menetelmän tavoitteena on lisätä potilaan ja perheen terveyttä, hyvinvointia, elämänlaatua ja elämänhallinnan tunnetta sekä antaa konkreettisia selviytymiskeinoja ja välineitä heidän elämäänsä. Lopullisena tavoitteena on lisätä potilaan kykyä hallita sairauttaan, parantaa elämänlaatua ja ehkäistä sen uusiutumista. Tieto sairaudesta ja sen hoidosta vähentää myös potilaan tunnetta sairaudesta häpeällisenä ja salattavana asiana sekä toimii samalla potilaalle vahvistavana suojatekijänä. Potilaan tulisi saada tietoa sairauden luonteesta, haavoittuvuus – stressimallista, hoito- ja tutkimusmahdollisuuksista, potilaan oikeuksista, toipumista edistävistä tekijöistä, tietoa lääkityksestä, uusiutumisen varhaisista merkeistä, sairauden uusiutumista laukaisevista tekijöistä, tulevaisuudennäkymistä sekä hyvinvointia ja terveyttä ylläpitävistä tekijöistä. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 189-190.)

Suomalaisessa skitsofrenian Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että psykoedukaation vaikuttavuudesta skitsofrenian hoidossa on vahva A-luokan tutkimusnäyttö, ja että sen tulisi aina kuulua skitsofreniapotilaan hoitoon ja kuntoutukseen. Psykoedukaatio ei kuitenkaan ole yksinään riittävä menetelmä psykoosien hoidossa vaan se tulee yhdistää muihin hoito- ja kuntoutusinterventioihin. Tutkimukset osoittavat myös, että paras tulos saavutetaan, kun psykoedukaatio yhdistetään perhetyöhön, sillä tärkeä osa esimerkiksi psykoosia sairastavan henkilön kanssa tehtävää työtä on vuorovaikutus hänen lähipiiriinsä. Kun psykiatrisen sairaalan osastolla tapahtuva hoitojakso on päättymässä ja siirrytään seurantakäynneille tai avohoidon puolelle, on omaisten vastuu ja heidän potilaan kanssa viettämänsä aika lisääntynyt. Hoidollisten ja kuntouttavien periaatteiden toteuttaminen myös kotona on tärkeää ja usein perheen huolenpito on käytännössä välttämätön edellytys lääkehoidon toteutumiselle. (Duodecim lehti.)

Perheen jaksamisen tukeminen on myös erittäin tärkeä osa mielenterveystyötä koska potilaan ja perheen hyvinvointia ei voida erottaa toisistaan. Yksilön hyvinvoinnille on merkityksellistä se, miten hänen läheisensä voivat ja arkielämän sujumiseen vaikuttaa perheenjäsenten terveydentila. Samoin potilaan hoidon järjestäminen ilman läheisten huomiointia heikentää oleellisesti perheen elämänlaatua ja lisää läheisten masennusriskiä merkittävästi. Tämän vuoksi on tärkeää antaa potilaalle tietoa siitä, miksi läheisten mukanaolo hoidossa on tärkeää. (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 190-191.) Perheelle on myös annettava tieto mistä he voivat saada lisää voimavaroja vaikeasta tilanteesta selviytymiseen kuten esimerkiksi vertaistukea.

Lähteet:

Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. Helsinki: Sanoma pro.

Koponen, Hannu 2006. Psy­koe­du­kaatio - arvokas lisä psykoosien hoitoon. Lääkärilehti. Verkkodokumentti. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/psykoedukaatio-arvokas-lisa-psykoosien-hoitoon/ >. Luettu 7.9.2017

Käypä hoito suositus. Koulutuksellinen terapia (psykoedukaatio) skitsofrenian hoidossa http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nak02540>. Luettu 7.9.2017

Santalahti, Päivi – Mäki, Pirjo – Välimäki, Maritta 2017. Oppiportti. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim. Verkkokirja. http://www.oppiportti.fi/op/ljn03001/do?p_haku=psykoedukaatio#q=psykoedukaatio>. Luettu 7.9.2017

Kieseppä, Tuula – Oksanen, Jorma 2013. Psykoedukaatio psykoosien hoidossa ja kuntoutuksessa. Duodecimlehti. Verkkodokumentti. http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2013/20/duo11273 >. Luettu 7.9.2017