Persoonallisuushäiriöt - Narsismi

Persoonallisuus on jokaisella ihmisellä, mutta siihen liitetään sana häiriö silloin, kun personallisuudessa voidaan todeta syvälle juurtuneita, usein toistuvia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina joko itselle tai sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa muiden kanssa. Lisäksi ne poikkeavat merkittävällä tavalla kulttuurin sisäisistä normeista. Personaalisuuden kehitys ja siihen liittyvät vaiheet vakiintuvat suhteellisen pysyviksi vasta varhaisaikuisuudessa, jolloin personallisuus ja sen piirteet saavat vahvemman muodon. (Toivio – Nordling 2013: 160.) Suomessa käytetään ICD-10- tautiluokitusta joka on kansainvälinen tautiluokitus. (Narsistien uhrien tuki.) Persoonallisuus häiriöitä on useita ja ne jaetaan epäluuloiseen, eristäytyvään, epäsosiaaliseen, epävakaaseen, huomionhakuiseen, vaativaan, estyneeseen, riippuvaiseen sekä muuhun persoonallisuushäiriöön, johon on luokiteltu kaikki muut persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävät mitkä eivät sovellu edellä mainittuihin luokkiin, kuten narsistinen persoonallisuus, epäkypsä persoonallisuus, passiivis-aggressiivinen persoonallisuus sekä psykoneuroottinen persoonallisuus. (Mielenterveystalo.)

Narsismille ei löydy suomenkielistä osuvaa termiä. Usein käytetään ilmaisua itserakas, omahyväinen tai itseriittoinen. Nämä termit ovat kuitenkin liian kapea-alaisia kuvaamaan koko ilmiötä. Tyypillisitä on kuitenkin itsensä korottaminen ylitse muiden, oman erikoislaatunsa, yksilöllisyytensä ja ensiluokkaisuutensa korostaminen sekä uskomus, siitä että ansaitsee aivan omat erityissäännöt. Henkilö ei mukaudu helposti muiden normeihin koska kokee olevansa sääntöjen yläpuolella (Toivio – Nordling 2013:166.)  

Sigmund Freudin mukaan narsismi voidaan jakaa kahteen ryhmään, primaariseen ja sekundaariseen narsismiin. Primaarinen narsismi on luonnollista lapsuuteen kuuluvaa itsekkyyttä ja sekundaarinen narsismi on aikuisuudessa muodostettuun itserakkauteen jossa hän palaa takaisin lapsuuden itsekeskeisyyteen, koska hän ei ole haluamiensa kohteiden rakkautta tai huomiota. (Naukkarinen 2015: 8.)

Narsistinen persoonallisuushäiriö on pitkäaikainen tila, syvälle juurtunut ja kestävä käyttäytymismalli jossa henkilön minän kehitys, minäkuva, itsetunto sekä suhtautuminen muihin on vaurioitunut. (Narsistien uhrien tuki.) Narsistille on myös ominaista suuruuskuvitelmat ja voimakas ihailun tarve. Narsisti on kateellinen ja ylimielinen sekä voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen. (Lääkärin tietokanta.) Narsistisella yksilöllä esiintyy empatian puutetta tai sen heikkoutta ja yksilö on kyvytön ymmärtämään tai käsittämään muiden tunteita. Heillä on taipumus kilpailemiseen ja manipuloimiseen. Yksilön on vaikea myöntää oma tappio tai epäonnistuminen eikä hän kykene hyväksymään sitä, että on väärässä. (Toivio – Nordling 2013: 166.) Usein narsisti on myös älykäs, sosiaalinen, puhelias ja karismaattinen. Narsisteilla on kuitenkin melkein poikkeuksetta huono itsetunto, vaikka päällepäin näyttäisivät erittäin itsevarmoilta ja tyytyväisiltä. Siksi he tarvitsevat koko ajan jonkun ihailemaan ja kannustamaan itseään. (Naukkarinen 2015: 11.)

Persoonallisuuden ydintä sanotaan minuudeksi. Persoonallisuus on aina muiden ihmisten näkemää ja kokemaa. Sen sijaan minuudella tarkoitetaan sitä, mitä yksilö itse kokee ja näkee. Minuudesta ja persoonallisuudesta ihminen rakentaa oman todellisuutensa. Narsismi ei ole synnynnäinen ominaisuus (Naukkarinen 2015: 9). vaan nähdään johtuvan suurimmalta osin varhaislapsuuden ympäristötekijöistä.  Lapsen varhaiset vuorovaikutussuhteet ovat huomattava tekijä ennaltaehkäisemään narsistista persoonallisuushäiriötä. Lapsen tulisi voida peilata aikuisen tunnetiloja ja hänen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Lapsen tulisi myös kestää vastoinkäymisiä ja sitä, että omaa tahtoa ei aina voi toteuttaa. (Narsistien uhrien tuki.)

Valtaosa narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävistä henkilöistä ei koskaan tule hoitoon, sillä he pitävät itseään normaaleina eivätkä koe itseään sairaiksi. (Narsistien uhrien tuki). Persoonallisuushäiriöihin liittyvät piirteet ovat siinä määrin syvään juurtuneita, että henkilö itse ei useinkaan miellä niitä häiriöksi. (Mielenterveystalo). Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön hoitoon sitoutuminen on haasteellinen ja terapia vaatii suurta ammattitaitoa, yleensä myös hoito katkea ennen aikaisesti. (Narsistien uhrien tuki). Persoonallisuushäiriön jäykkyys ja joustamattomuus, saattaa kuitenkin iän myötä vähentyä. 

Narsisti voisi hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta, mutta se edellyttäisi, että hän kykenisi itse näkemään, että toimintatapansa ovat poikkeavia ja sopeutumista palvelemattomia. Yleensä narsistisessa persoonallisuushäiriössä psykoterapiaan hakeudutaan vasta voimakkaan pettymyskokemuksen jälkeen. Narsistinen persoonallisuushäiriö altistaa masennusjaksoille, joita hoidetaan oireen mukaisesti. (Mielenterveystalo.) Narsistisen häiriön hoidon keskeinen tavoite on erilaisten tunteiden sietokyvyn lisääminen ja siten haavoittuvuuden väheneminen, tämä kuitenkin edellyttää vastenmielisten tunnekokemusten kohtaamista ja läpityöstämistä siten, että ne saadaan hallintaan. (Narsistien uhrien tuki).  Yleensä Persoonallisuushäiriöille ominaisia ajatus ja toimintamalleja on vaikea muuttaa, mutta ne voi oppia tuntemaan, ja niiden kanssa voi oppia elämään. (Mielenterveystalo).

Narsistisestä persoonallisuushäiriöstä on yleensä myös vakavaa haittaa heitä ympäröiville ihmisille jotka joutuvat kärsimään narsistin oireiluista ja joita narsisti manipuloi ja käyttää armotta hyväksi. Narsistit ovat osa yhteiskuntaamme ja voimme kohdata heidät hyvin erilaisissa tilanteissa, esimerkiksi työpaikallamme, parisuhteessa tai vanhempana. Moni ihminen joka on ollut narsistin uhri, on joutunut kärsimään kiusaamisesta ja toistuvista nolauksista. Narsisti pelaa henkisellä väkivallalla ja aggressiolla (Narsistien uhrien tuki). sekä tuntee uhriensa heikkoudet, joihin myös osaa osuvasti iskeä.

Narsisti vanhempana on varmaan se pahin mahdollinen lähtökohta ja näitä kertomuksia on ikävä kyllä lukuisia. Tilanne on erityisen hankala ja vahingollinen lapsen kehitykselle, kun lapsi joutuu oman vanhempansa uhriksi. Narsistin vaatimukset ja odotukset omaa lastaan kohtaan ovat suuret ja täysin epärealistiset. Lapsen pitäisi heti osata syödä säännöllisesti, nukkua yöt sikeästi heräämättä ja puhista päivät somasti kopassaan. Kun todellisuus ilmenee, hän tajuaa elämänsä oman minä-minä-maailman muuttuneen. Narsisti on liian käpertynyt itseensä pystyäkseen vastaamaan toisten tarpeisiin. Pikkulapset ovat yllättävän vaativia ja raskaita, joten narsistin voi olla vaikea hyväksyä lapsi vaativana persoonana, jota ei pysty ohjelmoimaan omien mielihalujen mukaan. Vaikka narsisteista on miehiä kaksi kolmesta, narsistisen kasvatuksen vahingot välittyvät useimmiten äidin kautta. (Viljamaa 2015: 99-101.) Narsistisen vanhemman kasvatus on mielivaltainen, arvaamaton, hyvin epäreilu ja siitä puuttuu johdonmukaisuus. Narsismin, alistamisen ja julmuuden kohteeksi joutuneella lapsella tai nuorella ei ole helppoja suojautumiskeinoja. Kun narsistin lapsi tajuaa vanhempansa epäreiluuden, hän tuntee jääneensä loukkuun ja masentuu. Masentunut nuori kokee voimattomuutta epäreilun vallankäytön vuoksi ja mitä herkempi on, sitä kauemmin epäreilun vallankäytön haavat oireilevat. (Viljamaa 2015: 182.) On selvää, että tällaisesta koettelemuksesta selviäminen ja näin epävarmassa ja stressi alttiissa ympäristössä kasvaminen lapsesta aikuiseksi, ei voi olla jättämättä arpia.

Seuraavaksi muutama esimerkki Viljamaan kirjasta jossa valotetaan hieman, minkälaista on olla narsistin lapsena.

•          Jos pyydettiin tekemään jotain ja en osannut, ihmeteltiin, että miten et voi osata. Ja jos ei tahtonut onnistua, hermostuttiin.
•         Noin kolmivuotiaana laskin mäkeä, äiti työnsi minut vauhtiin. Yhden laskun hän ohjasikin autotielle päin. Laskin autotien yli, ja auto tuli samaan aikaan, mutta mitään kriittistä hetkeä ei tietenkään tullut. Muistan vaan nököttäneeni ojassa, ja auto pysähtynyt tien viereen. Kysyttyäni äidiltä jälkeenpäin tapauksesta hän oli kuulemma olettanut, että oja ennen tietä pysäyttäisi minut. Hän ihmetteli miksen ollut voinut kierähtää pulkasta pois ennen tietä, vaan kökötin vain paikallani.
•          Äiti inhoaa lapsia. Synttärikutsut olivat tuskaa, kun sitten oli sotkua joka puolella ja ruokaa meni hukkaan. Vadelmahilloa ei voinut käyttää kakkuun, kun se meni hukkaan. Liian hyvää lapsille.
•          Synttäri- ja joulu lahjat olivat sellaisia, joita äiti itse tarvitsee.

Haastattelin hieman tuntemaani naista nimeltään Anna (nimi muutettu), hänen omakohtaisesta kokemuksesta narsistin lapsena olemisesta. Kysyin, minkälaista tällaisessa ympäristössä kasvaminen oli ollut ja mitä seurauksia hän koki tästä itselleen aiheutuneen. Anna kertoi viettäneensä lapsuutensa pelon ja epävarmuuden keskellä. Hän kertoi, ettei ole koskaan kokenut, että äiti rakastaisi häntä. Aina oli pitänyt olla varuillaan ja miettiä että uskaltaako tehdä jotain vai ei. Lapset eivät saaneet leikkiä huoneessaan, koska huoneen piti olla siisti, jos joku sattuisi tulemaan kylään. Kun äiti koki, ettei hallitse tilannetta, eikä saa muita toimimaan niin kuin tahtoo, hän uhkaili itsemurhalla. Lapsilla oli jatkuva pelko siitä että, löytyykö äiti joskus kuolleena?

Eräänä iltana äiti viilteli ranteitaan Annan edessä ja syyllisti kohtalostaan lapsiaan. Äidillä oli myös tapana haukkua heitä rumiksi. Äiti sanoi, että he ovat rumempia kuin kaikki muut lapset ja että, muiden lapsia aina kehutaan mutta ei hänen omiaan. Äiti jopa vaihtoi Annan nimeksi ”ruma Ella”. Anna ihmettelee vieläkin, että oliko se todella totta, että he olivat niin paljon rumempia kuin muut? Annan lapsuuden kuvaa katsellessa, asiaa ei voi muuta kuin ihmetellä. Miten niin kaunista nuken näköistä tyttöä voisi kukaan kuvailla niin julmalla tavalla.

Anna ei tuntenut kunnolla ketään sukulaisiaan, äiti oli tehokkaasti eristänyt manipuloinnillaan lapsensa muilta tukiverkostoilta, niin kuin narsistit yleensä tekevät, voidakseen hallita uhrinsa paremmin. Äiti oli mustasukkainen ja ajatteli (mahdollisesti tiedostamatta) että, jos joku toinen saavuttaa jotain, niin se on häneltä pois. Äiti ei koskaan iloinnut lastensa saavutuksista. Annan isä on myös narsistin uhri, hänen vaimonsa uhri. Isäkin kärsiin, mutta on niin täydellisen riippuvainen vaimostaan, ettei pysty taistelemaan tätä vastaan ja nyt vain alistuu kohtaloonsa.

Anna on nyt keski-ikäinen nainen ja elää onnellisessa avioliitossa, rakastavan aviomiehensä kanssa. Anna kärsii kuitenkin edelleen huonosta itsetunnosta ja epävarmasta olosta sekä tarvitsee paljon henkistä tukea. Hän kokee olevansa pelokas ja hyvin herkkä. Annalle on elämän varrella tullut autoimmuunisairaus, jonka hän epäilee kokemansa stressin laukaisemaksi. Äiti kiusaa edelleen aikuista tytärtään ja silloin tällöin välimatkasta riippumatta äiti ”tulee lankoja pitkin” vihapuheluilla ja toisinaan yöllisillä vihaviesteillään. Anna on myös lukenut Viljamaan kirjan ”Narsistin lapsena” ja kertoo edelleen olevansa häkissä kuten pieni tyttö tämän kirjan kannessa. (Haastattelu 4.9.)

                                 

Lähteet:

Toivio, Timo – Nordling, Esa 2013. Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita

Milla Naukkarinen 2015. Narsistinen persoonallisuushäiriö ja läheinen: Ilmiön tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalialan asiakastyössä. opinnäytetyö SeAMK. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97790/Naukkarinen_Milla.pdf?sequence=1  >. Luettu 2.9.2017

Tietoa narsismista. Narsistien uhrien tuki RY. Verkkodokumentti. https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoanarsismista/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/>. Luettu 2.9.2017

Lääkärin tietokannat. http://www.terveysportti.fi.ezproxy.metropolia.fi/dtk/ltk/koti >. Luettu 2.9.2017

Tietoa diagnooseista. Muu Persoonallisuushäiriö. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti. https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F608.aspx >. Luettu 2.9.2017

Viljamaa, Janne 2015. Narsistin lapsena. Helsinki: Minerva kustannus Oy

Nimetön 2017. Narsistivanhemman uhri. Helsinki. Haastattelu 4.9