Päihteet psykoosin taustalla

Päihdepsykoosi

Päihteiden käyttö voi johtaa psykoottisen tilaan, jossa henkilölle on kehittyy huomattavia aistiharhoja ja harhaluuloja, jotka eivät yksinomaan selity äkillisellä päihtymystilalla tai vieroitusoireilla. Päihdepsykoosin diagnosoimisesta tekee haastavaa se, että esimerkiksi skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla tavataan yleisesti samanaikaissairautena päihdehäiriötä. Päihdepsykoosin kehittymistä edistävänä tekijänä on runsas päihteiden käyttö, ja toisin kuin primaarisissa psykooseissa, psykoosioireet häviävät kuukauden sisällä päihteiden käytön lopettamisesta. Nämä tekijät puoltavat päihdepsykoosidiagnoosin tekemistä. Myös tietyt piirteet, kuten voimakkaat ja eläväntuntuiset näköharhat viittaavat päihteiden aiheuttamaan psykoosiin. Toisin kuin Deliriumissa, jossa psykoosioireet ovat tavallisia, päihdepsykooseihin ei liity sekavuutta tai orientaation heikkenemistä. (Suvisaari – Lönnqvist 2017.)

Huumeet ovat tavallisimpia päihdepsykoosin aiheuttajia alle 30-vuotiailla, kun taas vanhemmilla alkoholi on tavallisin aiheuttaja. Kannabis, amfetamiini ja kokaiini ovat tavallisimpia psykoosien aiheuttajia; myös sekakäyttö voi johtaa psykoosiin. Tutkimusten mukaan päihdepsykoosidiagnoosin saaneista henkilöistä osalla diagnosoidaan myöhemmin muu psykoottinen häiriö, useimmiten skitsofrenia tai psykoottinen mielialahäiriö. On siis tärkeää jatkaa päihdepsykoosidiagnoosin saaneiden seurantaa avohoidossa riittävän pitkään sekä psykoosijakson että psykoosilääkityksen lopettamisen jälkeen. Akuutin päihdepsykoosin jälkeen keskeistä on päihdeongelman hyvä hoito. Hoidossa on myös syytä huomioida se, että päihdepsykoosin sairastaneet ovat taipuvaisia itsetuhoisuuteen ja heidän kuolleisuutensa muuhun väestöön verrattuna on moninkertainen. (Suvisaari ym. 2017.)

Päihteiden ja etenkin kannabiksen käytön on todettu lisäävän riskiä psykoosin puhkeamiselle erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla on alttius sairastua psykoosiin (Psykoosiopas: Psykoosin syyt). Kannabiksen aiheuttamaa psykoosia kutsutaan kannabispsykoosiksi, ja se on ollut kansainvälisissä tutkimuksissa yleisin päihdepsykoosi. Sen oireet ovat skirsofreniaryhmän psykoosien kaltaisia, mutta niiden joukossa esiintyy enemmän näköharhoja, ärtyneisyyttä sekä derealisaatio- ja depersonalisaatiokokemuksia. On tutkittu, että kannabispsykoosin diagnosointi on erityisen haastavaa, ja että kannabiksen laukaisemassa psykoosissa on usein kyse pitkäkestoisemmasta psykoosisairaudesta. Kannabispsykoosin hoitona käytetään psykoosilääkitystä. (Suvisaari ym. 2017.)

Kannabiksen ja psykoosin välinen yhteys

Vuonna 2004 julkaistussa Causal association between cannabis and psychosis: examination of the evidence –katsausartikkelissa tarkasteltiin viittä eri tutkimusta, joissa oltiin kerätty näyttöä kannabiksen käytön vaikutuksista psykoosin puhkeamiseen. Katsauksen tuloksena todettiin nuoruudessa aloitetun kannabiksen käytön kaksin-kolminkertaistavan suhteellista riskiä sairastua myöhemmin skitsofreniaan. Väestötasolta katsottuna kannabiksen käytön eliminoiminen vähentäisi noin 8% skitsofrenian esiintyvyyttä, jos näiden välillä oletetaan olevan syysuhde. Kannabiksen käytöllä ei kuitenkaan vaikuta olevan yksinään riittävää eikä välitöntä syysuhdetta psykoosin syntyyn – se on yksi osatekijä psykoosia aiheuttavien tekijöiden monimutkaisessa joukossa. Katsauksen johtopäätöksenä esitetään, että psykoottisia häiriötiloja voidaan ehkäistä, jos kannabiksen käyttöä saadaan rajoitettua nuorten keskuudessa. Mitä aikaisemmin nuoruudessa kannabiksen käyttö oltiin aloitettu, sitä suuremmat riskit olivat psykoosin puhkeamiselle. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimustietoa kannabiksen ja psykoosin välisen syysuhteen mekanismeista. (Arsenault – Cannon – Witton – Murray 2004.)

Prospektiivinen tutkimus Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study puoltaa nuorena aloitetun kannabiksen käytön lisäävän skitsofrenian riskiä aikuisena. Tutkimuksessa todetaan, että kannabiksen käyttöön 15-vuotiaana liittyi suurempi aikuisiän skitsofrenian riski verrattuna tilanteisiin, joissa käyttö alkoi myöhemmällä iällä. Riski liittyi erityisesti kannabiksen käyttöön, kun muiden huumeiden käyttö huomioitiin. (Arsenault – Cannon – Poulton – Murray – Caspi – Moffitt. 2002.)

Tietyn geenimuodon omaavilla henkilöillä on todettu nuorena aloitetun kannabiksen käytön yhteydessä olevan suurempi riski sairastua skitsofreniaan. (Caspi – Moffitt – Canno –McClay – Murray – Harrington – Taylor – Arsenault – Williams – Braithwaite – Poulton – Craig 2005). On myös tutkittu, että niin synnynnäiset kuin ympäristötekijät vaikuttavat psykoosisairauden puhkeamiseen (Cougnard – Marcelis – Myin-Germeys – De Graaf – Vollebergh – Krabbendam – Lieb – Wittchen – Henquet – Spauwen – Van Os 2007).

Suomalaisessa tutkimuksessa on tullut esille, että huomattava osa kannabispsykoosin diagnoosilla hoidossa olleista sairastuu lopulta skitsofreniaan. Tutkimuksessa seurattiin psykiatrisessa sairaalahoidossa ensimmäistä kertaa olleita päihdepsykoosidiagnoosin saaneita potilaita vuosina 1987-2003. Tuloksena saatiin, että 37% kannabispsykoosidiagnoosin saaneista sai seuranta-aikana skitsofreniaryhmän diagnoosin; näistä valtaosa kolmen vuoden kuluessa kannabisdiagnoosin jälkeen. (Niemi-Pynttäri – Sund – Putkonen – Vorma – Wahlbeck – Pirkola 2013.

Tutkimusten valossa skitsofreniaan tai vastaavien psykoottisten sairauksien puhkeamiseen ja esiintyvyyteen ei siis ole olemassa yksinkertaisia kaavaa tai taustatekijää; sairastuminen vaikuttaa olevan monen tekijän summa. Kannabiksella vaikuttaa olevan kuitenkin huomattava rooli psykoosisairauksien esiintymisen taustalla.

Ehkä voisi myös ajatella, että psykoosiin sairastuminen on joissain tapauksissa huonoa tuuria. Voisi kuvitella, että jos 15-vuotias nuori saisi tietää, että hänellä on geneettinen alttius sairastua psykoosiin ja kannabiksen käyttö edesauttaa psykoosin puhkeamista, hänellä ei olisi halukkuutta aloittaa kannabiksen käyttöä. Tieto omasta alttiudesta, synnynnäisten ja ympäristötekijöiden vaikutuksista, sairauksien puhkeamiseen saattaa monien kohdalla lisätä tuskaa, mutta antaa toivottavasti siitä huolimatta kaivattuja tiedonjyviä riskitekijöiden eliminoimiseen.

Lähteet

Arsenault, Louise – Cannon, Mary – Poulton, Richie – Murray, Robin – Caspi, Avshalom –Moffitt, Terrie E 2002. Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study. BMJ. 325: 1212-1213

Arsenault, Louise – Cannon, Mary – Witton, John – Murray, Robin M. 2004. Causal association between cannabis and psychosis: examination of the evidence. The British Journal of Psychiatry. 184 (2). 110-117

Caspi, Avshalom – Moffitt, Terrie E. – Cannon, Mary –McClay, Joseph – Murray, Robin – Harrington, Honalee – Taylor, Alan – Arsenault, Louise – Williams, Ben – Braithwaite, Anthony – Poulton, Richie – Craig, Ian W. 2005 Moderation of the effect of adolescent-onset cannabis use on adult psychosis by a functional polymorphism in the catechol-o-methyltransferase gene: longitudinal evidence of a gene X environment interaction. Biological Psychiatry. 57 (10): 1117–1127.

Cougnard, Audrey – Marcelis, Machteld – Myin-Germeys, Inez – De Graaf, Ron – Vollebergh, Wilma – Krabbendam, Lydia – Lieb, Roselind – Wittchen, Hans-Ulrich – Henquet, Cécile – Spauwen, Janneke – Van Os, Jim 2007. Does normal developmental expression of psychosis combine with environmental risk to cause persistence of psychosis? A psychosis proneness–persistence model. Psychological Medicine. 37 (4) 513–527.

Niemi-Pynttäri, Jussi – Sund, Reijo – Putkonen, Hanna – Vorma, Helena – Wahlbeck, Kristian – Pirkola, Sami P. 2013. Substance-induced psychosis into schizophrenia: A register-based study of 18 478 Finnish inpatient cases. The Journal of Clinical Psychiatry. 74 (1): 94-99.

Psykoosiopas: Psykoosin syyt. Mielenterveystalo. Verkkodokumentti. <https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosiopas.aspx>. Luettu 1.9.2017.

Suvisaari, Jaana – Lönnqvist, Jouko 2017. Psykiatria. Skitsofrenia ja muut psykoosit. Oppiportti. Kusatannus Oy Duodecim. Verkkokirja. Julkaistu 13.3.2017.