KEHITYSPSYKOLOGIA: Varhainen vuorovaikutus

Varhaisen lapsuuden aikana tapahtuva kehitys on perusta myöhemmin opittaville tiedoille ja taidoille. Ensimmäisen elinvuoden kehitysmuutokset ovat laaja-alaisemmat kuin missään myöhemmässä ikävaiheessa. Vauvan keho muuttuu ja sen hallinta lisääntyy, keskushermoston kehittyessä astitoiminnot tarkentuvat, kyky havainnoida ja tunnistaa asioita laajenee sekä kommunikaatio lasta hoitavien aikuisten kanssa käynnistyy ja sosiaaliset siteet heihin lujittuvat. (Nurmi – Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Pulkkinen – Ruoppila 2015: 22.)

Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan vanhemman ja vauvan välistä viestintää syntymästä noin 1 - 2 vuoden ikään. (Aikakausikirja Duocecim). Varhainen vuorovaikutus on arjen puuhia lapsen kanssa. Kiintymyssuhteen ja suojan antaminen lapselleen on huolehtimista lapsen fyysisestä hyvinvoinnista, oppimaan auttamisesta ja tunteiden kehittymisestä. Tähän kuuluu uusien taitojen ihasteleminen ja suruissa tukeminen samoin kuin huolenpito ja hellyys.  Vanhempien ja vauvan suhde luo perustan minäkuvan ja ihmissuhteiden kehittymiselle. (Ivanoff – Risku – Kitinoja – Vuori – Palo 2007: 36-37.) Varhainen vuorovaikutus toteutuu muun muassa katsein, elein, ilmein, liikkein, kosketuksin ja ääntelyin.

Vauvalla on alusta alkaen kyky ja tarve olla vuorovaikutuksessa. Toistuvat vuorovaikutuskokemukset varhaisvuosina vaikuttavat myös aivojen kehitykseen eli muovaavat osin aivojen toiminnallisia rakenteita. (mll). Vastasyntyneen biologiset, kognitiiviset, kommunikatiiviset, emotionaaliset, sosiaaliset ja toiminnalliset taidot auttavat lasta etsimään aktiivisesti vuorovaikutusta ja säätelemään käyttäytymistään vuorovaikutuksessa ympäristöön. Lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa vanhempi tulkitsee lapsen viestintää ja sopeuttaa näihin oman toimintansa. (Ivanoff – Risku – Kitinoja – Vuori – Palo 2007: 37-38.)

Vanhempia ohjataan johdonmukaisesti vastaamaan lapsen tarpeisiin ja havaitsemaan ne herkästi, sillä tämä tukee lapsen kognitiivista, kielellistä ja sosiaalista kehitystä. (Ivanoff – Risku – Kitinoja – Vuori – Palo 2007: 38). Kun lapsen tarpeisiin vastataan, lapselle rakentuu mielikuva siitä että, minä olen hyvä, minun tarpeeni ovat tärkeitä ja minusta on iloa. Tämä perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus heijastuu lapsen myöhempiinkin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvälle itsetunnolle ja minäkuvalle sekä kehittää empatiakykyä. (mll.) Kehitykselle on myös tärkeää kasvotusten olemien vuorovaikutuksen aikana.  Vanhempien tulee osoittaa kiintymystä lasta kohtaan, suojella häntä ja myötäillä vuorovaikutuksessa. Lapsen kanssa leikitään, häntä ohjaillaan ja opastetaan elämäntaitojen kehittymisessä sekä asetetaan rajoja ja osoitetaan paljon rakkautta. (Ivanoff – Risku – Kitinoja – Vuori – Palo 2007: 38.)

Varhaista vuorovaikutusta on tutkittu jo pitkään ja tähän liittyen 1970–luvulla kehitettiin Yhdysvalloissa niin sanottu still face -koe, jossa äiti on ensin lapsensa kanssa vuorovaikutuksessa leikkien ja nauraen ja sitten menee ilmeettömäksi kahdeksi minuutiksi, eikä reagoi lapsensa yrityksiin palauttaa vuorovaikutusta. Tämä aiheuttaa lapselle stressitilan, jonka äiti myöhemmin lievittää palauttaen vuorovaikutuksen ennalleen. Tekniikan kehittyessä ja älypuhelimien yleistyessä on alettu myös tutkimaan vanhempien kännykkään uppoutumisen vaikutusta varhaiselle vuorovaikutukselle. Aihe on hyvin ajankohtainen, sillä kännykät, sosiaalinen media ja jatkuva selailu on tullut osaksi elämää. Myös Tyksin lastenpsykiatri Linnea Karlsson varoittaa että, vanhempien sattumanvarainen vuorovaikutuksen katkeilu käydessä sosiaalisessa mediassa voi haitata lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. (Leppänen 2017.) Still face -kokeesta löytyy useita videoita esimerkiksi You Tubesta mutta kyseisestä kännykän käyttöön liittyvästä kokeesta on hyvä dokumentti Yle Arenassa, joka löytyy nimellä ”Tekniikka muutta ihmistä” jakso 3.

Tässä on myös linkki kyseiseen videodokumenttiin: https://areena.yle.fi/1-3988508

Tekniikka muuttaa ihmistä -dokumentissa käy elävästi ilmi miten nopeasti vauva stressaantui, kun äiti siirsi huomionsa kännykän selailuun. Lapsi yritti kaikin keinon saada äidin huomion takaisin. Aikuisten toiminnot viestivät lapselle, voiko ihmisiin luottaa, onko heidän käyttäytymisensä ennakoitavissa ja miten tunteita tulisi ilmaista, jotta ne herättäisivät vastakaikua. Nämä kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten lapsi tulkitsee ja havainnoi ympäristöään ja miten hän käsittelee omia ajatuksiaan ja tunteitaan. (Nurmi – Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Pulkkinen – Ruoppila 2015: 35.)

Varhaisissa ihmissuhteissa opitut mallit ovat yhteydessä siihen, miten lapsi vastaa kehityshaasteisiin ja toimii uusissa tilanteissa. Tunnetasolla vahvasti läsnä olevat vanhemmat vahvistavat lapsen myönteisiä tunteita, kun taas välinpitämättömyyttä osoittavat hoivaajat voivat saada aikaan sen, että lapsi kokee itsensä arvottomaksi. (Nurmi – Ahonen – Lyytinen – Lyytinen – Pulkkinen – Ruoppila 2015: 35.) 

Esimerkiksi Dunedin tukimuksessa todettiin pitkäaikaisen stressin ihmisen varhaisessa kehitysvaiheessa voivan aiheuttaa ruumiillisia sekä mielenterveydellisiä sairauksia myöhemmin elämässä. Tutkimuksessa tuli myös niinkin suuri asia ilmi, että se voisi vähentää näiden ihmisten elämän pituutta jopa yhdellätoista vuodella. Merkittävintä kuitenkin, oli että vaikka yksilöiden elämä myöhemmin muuttui se ei muuttanut sitä alkuperäistä tilannetta. Tästä voidaan päätellä, että voimakas ja pitkäaikainen stressi ei ole koskaan hyväksi mutta varsinkaan lapsen varhaisessa kehitys vaiheessa, jolloin lapsen kehossa tapahtuu niin paljon suuria ja tärkeitä muutoksia. Dunedin tutkimuksessa on tutkittu 1037 ihmistä jotka ovat syntyneet 1.4.1972 ja 31.3.1973 Queen Mary Maternity sairaalassa, Dunedinissa, Uudessa Seelannissa. He ovat maailman tutkituimman ihmiset. Ainutlaatuinen tutkimus on tuottanut niin lääketieteellistä kuin sosiologista tietoa. Projekti kertoo myös mielenkiintoisia asioita geenien ja ympäristön vaikutuksesta yksilöön.

Tässä linkki viralliselle nettisivuille, joista löytyy myös paljon tietoa tutkimuksissa saaduista tuloksista; http://dunedinstudy.otago.ac.nz/

Varhainen vuorovaikutus ilmenee siis ensisijaisen tärkeänä asiana, josta tulevia vanhempia on hyvä tiedottaa ja kannustaa heitä sitä toteuttamaan. Tulevaisuus ja teknologia, tuo mukanaan uusia haasteita vuorovaikutuksen toteutuksen suhteen, jotka tulee jatkossakin huomioida. Erityisen tärkeätä tämä tieto on myös henkilöille jotka perheiden kanssa työskentelevät, koska heidän henkilökohtainen käsitys ja tietämys varhaisesta vuorovaikutuksesta sekä siitä minkä painoarvon he tälle asialle antavat ratkaisee myös sen miten paljon ja hyvin edistävät sen tiedottamista asiakkailleen.

Lähteet:

Nurmi, Jari-Erik – Ahonen, timo – Lyytinen, Heikki – Lyytinen, Paula – Pulkkinen, Lea – Ruoppila, Isto 2015. Ihmisen psykologinen kehitys. Jyväskylä: PS- Kustannus

Ivanoff, Päivi – Risku, Aija – Kitinoja, Helli – Vuori, Anne – Palo, Raija 2007. Hoidatko minua? Lapsen, nuoren ja perheen hoitotyö. Helsinki: WSOY

Lapsen ja vanhemman varhainen vuorovaikutus 2017. MLL. Verkkodokumentti. https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-ja-kasvatus/lapsen-ja-vanhemman-varhainen-vuorovaikutus/>. Luettu 8.9.2017

Mikä meitä odottaa? Dunedin tutkimus. Yle Arena. Videodokumentti. Esitetty 30.3.2017. Yle teema. https://areena.yle.fi/1-3037578>. Katsottu 6.9.2017

Leppänen, Jenni. Tutkijat toivovat rotia myös vanhempien ruutuaikaan. Turun Sanomat. Verkkoartikkeli. Julkaistu 13.2.2017 http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3396529/Tutkijat+toivovat+rotia+myos+vanhempien+ruutuaikaan>. Luettu 8.9.2017