Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitopolku

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä eli bipolaarihäiriössä potilaan mieliala vaihtelee jaksottaisesti masennuksesta mielialan poikkeavaan kohoamiseen. Masennus, hypomania, mania tai sekamuotoiset jaksot esiintyvät vaihdellen sairauden eri vaiheissa. Lisäksi voi esiintyy vähäoireisia ja oireettomia vaiheita. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on jaoteltu kahteen eri alatyyppiin: I ja II tyypin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. I tyyppi sisältää manian ja masennuksen vaihtelua sykleittäin sekä sekamuotoisia jaksoja. Pelkät toistuvat maniajaksot sisältyvät myös I tyyppiin. II tyypissä vuorottelee hypomania eli lieväasteinen vauhdikkuuden ja masennuksen vaihtelu. (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2013: 206-207.)

Sairastumisen puhkeamista esiintyy lapsuudesta vanhuuteen, mutta yleisintä sairastuminen on nuorilla aikuisilla, keskimäärin 22 vuoden iässä (Käypä hoito –suositus 2013). Tutkimusten mukaan sairauden perinnöllinen alttius on suuri; tutkimuksesta riippuen periytyvyyden todennäköisyys vaihtelee 60-90 %:iin (Isometsä 2017). Sairauden elinaikainen esiintyvyys on tutkimusten mukaan 1,0-1,6 %. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy monihäiriöisyys eli muiden psyykkisten häiriöiden ja oireiden samanaikainen esiintyvyys. Muun muassa parsoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuushäiriö ja päihdeongelmat voivat olla monihäiriöisyyden osana. Somaattiset sairaudet ovat myös yleisempiä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla kuin koko väestöllä keskimäärin. (Kuhanen ym. 2013: 207.) Noin puolet sairaudesta kärsivistä potilaista yrittää elämänsä aikana itsemurhaa. Itsetuhoinen käyttäytymistä esiintyy erityisesti sekamuotoisissa ja masennusvaiheissa. (Isometsä 2017.)

Sairauden diagnosointi ja akuuttivaiheen hoito toteutetaan pääsääntöisesti psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Vakiintuneessa vaiheessa hoito toteutetaan erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa tai perusterveydenhuollossa yksilöllisen harkinnan perusteella. (Käypä hoito –suositus 2013.) Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi on hankalaa; on todettu, että noin puolet sairauksista jää tunnistamatta ja niitä hoidetaan yksisuuntaisena masennuksena. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistamisen avuksi on kehitetty seuloja, joista Mood Disorder Questionnaire (MDQ) on Suomessa yleisimmin käytössä. (Kuhanen ym. 2013: 215-216.)

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon keskeisin tavoite on sairausjaksojen toistumisen ehkäiseminen. Oireiden hallinnan ja sairausjaksojen uusiutumisen ehkäisyn kannalta lääkehoito on keskeisin hoitokeino. Lääkehoitona käytetään mielialaa tasaavia lääkkeitä ja uudempia psykoosilääkkeitä sairauden ajankohtaisen vaiheen mukaan. (Käypä hoito –suositus 2013.) Lääkehoidon ohella potilaille tarjotaan psykososiaalisia hoitomuotoja: annetaan tietoa sairaudesta, autetaan tunnistamaan uuden sairausjakson varomerkkejä sekä tuetaan hoitomyöntyvyyttä ja sopeutumista elämänikäiseen sairaustaipumukseen. (Isometsä 2017.)

Vaikeasti monihäiriöiset potilaat on hyvä hoitaa akuuttivaiheessa psykiatrisessa osastohoidossa. Säännöllinen lääkitys ja potilaan oma ymmärrys lääkehoidon tärkeydestä ovat avainasemassa. Kaikille potilaille lääkehoitoon sitoutuminen ei ole helppoa, sillä lääkehoidon tarvetta ei välttämättä osata tunnistaa, ja sairauden kieltäminen voi toimia potilaan selviytymiskeinona. Potilaan on tärkeää kokea, että hän itse kontrolloi elämäänsä, vaikka hänellä onkin apuna lääkitys. (Kuhanen ym. 2013: 217.)

Manian akuutin vaiheen hoidossa keskitytään mielialan tasoittumiseen ja unirytmin korjaantumiseen. Apuna käytetään yhteisiä sopimuksia, joilla on tarkoitus vähentää virikkeitä hoidon yhteydessä. Virikkeiden karsiminen saattaa koskea muun muassa ulkoiluja, puhelimen käyttöä ja vierailuja; näin tuetaan potilaan toiminnan rauhoittumista. Hoidon tukena käytetään psykoedukaatiota, jolla varmistetaan potilaan valmiuksia selvitä sairaudestaan erilaisten hallintakeinojen avulla. Oireiden varhainen tunnistaminen ja toimintasuunnitelman laatiminen mahdollistavat sairauden hallinnan. Hoitohenkilö tekee yhdessä potilaan kanssa toimintasuunnitelman, johon kirjataan hoidon kannalta oleelliset tekijät, kuten potilaalla esiintyvät stressitekijät. Toimintasuunnitelman tehtävänä on helpottaa potilaan elämänhallintaa. (Kuhanen ym. 2013: 218.)

Potilaan hoitoon on tärkeää ottaa mukaan myös perhe ja läheiset. On hoidon onnistumisen ja jatkuvuuden kannalta oleellista, että perhe saa ajankohtaista tietoa sairaudesta, hoidosta ja suunnitelmista. Potilaan ja perheen kanssa voidaan harjoitella kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja, jotka parantavat perheen sisäistä ilmapiiriä sekä helpottavat keskusteluyhteyden säilymistä. Sairastumiseen sopeutuminen on prosessi, jota potilaan ja läheisten on päästävä työstämään ammattilaisten avustuksella. Potilas voi myös sairauden akuutissa vaiheessa täyttää uni- ja mielialapäiväkirjaa; nämä auttavat potilasta tunnistamaan sen hetkiset muutokset unirytmissä ja mielialassa. Häntä rohkaistaan hoidossa tarkastelemaan mielialamuutoksia laukaisevia tekijöitä. Elämäntilanteen muutokset, unirytmi, vuodenaika, lääkkeiden ja päihteiden käyttö ja monet muut stressaavat tekijät voivat olla vaikuttavina tekijöinä mielialan vaihteluun. Potilaan elämänkaarta tutkimalla saadaan lisää tietoa mielialamuutoksia laukaisevista tekijöistä. (Kuhanen ym. 2013: 218-219.)

Toimintasuunnitelman teko ei rajoitu ainoastaan sairaalahoidon aikana tehtäväksi, vaan jokaisella potilaalla tulisi olla sairaalasta kotiutuessaan toimintasuunnitelma jatkoa varten. Siihen on hyvä kirjata sairauden varomerkit sekä selviytymistä edistävät tekijät. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on tukea potilaan selviytymistä; hänen tulee arvioida omaa käyttäytymistään, tunnistaa ennakko-oireitaan ja pyrkiä toimimaan niin, etteivät oireet pääse etenemään. Potilaan tukena voi olla myös muun muassa tunteisiin keskittyvä selviytymissrategia, jonka tarkoituksena on muuttaa tai pitää hallinnassa tunteet, joita tietyt tilanteet, stressi ja sairaus saavat aikaan. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa on oleellista, että hoitajan ja potilaan välille syntyy luottamuksellinen suhde, jossa potilas kokee itsensä arvokkaaksi.  (Kuhanen ym. 2013: 219-220.)

Psykoedukatiivinen työskentely yhdessä lääkityksen kanssa on osoittautunut tehokkaaksi hoitomuodoksi. Myös monilla paikkakunnilla järjestettävä psykoedukatiivinen vertaisryhmätoiminta saattaa lisätä potilaan hoitomotivaatiota. Toimintasuunnitelman käytöllä on havaittu olevan merkittävä vaikutus potilaan elämään parantaen sosiaalista toimintakykyä ja siirtäen uutta maniajaksoa; masennusjaksoihin sillä ei näyttäisi olevan vaikutusta. Käypä hoito –suositusten mukaan potilaan mielialan seurannassa on suotavaa käyttää oiremittareita, kuten Beckin masennuskyselyä (BDI), Montgomery-Åsbergin depressioasteikkoa (MADRS) ja maanisten piirteiden arviointiin Youngin Mania Rating Scale (YMRS). (Kuhanen ym. 2013: 221.)

Pohdintaa

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi on osoittanut hankalaksi, ja näin ollen hoitohenkilökunnalta vaaditaan erityistä herkkyyttä havaita sairauden tyypilliset oireet potilailla. Manian oireiden havainnointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti hypomanian oireita on vaikea havaita, sillä ne eivät erotu ulospäin niin selkeästi, ja ne saatetaan liittää ihmisen persoonaan kuuluviksi ominaispiirteiksi – näin sairauden oireiden tunnistamisen hankaluutta on kuvaillut Päivi Storgård Mielenterveystalon haastatteluvideolla.

Vaikka kaksisuuntaisen mielialahäiriön sanotaan olevan elinikäinen, on sen oireiden hallinnan tueksi kehitetty hyviä ja toimivia hoitomenetelmiä. Lääkehoito on hoidossa avainasemassa, mutta itse kiinnittäisin huomion erityisesti psykososiaaliseen lähestymiseen ja sen hoitomuotoihin, joilla saadaan luotua vahva perusta potilaan selviytymiselle ja oireiden hallinnalle. Psykososiaalinen hoitotyö, johon lukeutuu muun muassa psykoedukaatio, erilaiset interventiot ja psykoterapia, vaatii pitkäjänteisyyttä niin potilaalta kuin hoitohenkilökunnaltakin sekä luottamuksellista ja avointa vuorovaikutussuhdetta. Hoidon alkuvaiheet ovat kriittisiä hoitosuhteen muodostumisen kannalta; miten potilas kohdataan ja osataanko hänen tarpeensa tunnistaa sairauden takaa. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat oireilevat hyvin eri tavoilla, ja onkin tärkeää huomioida jokaisen potilaan yksilölliset tarpeet ja kartoittaa huolellisesti hänen taustatekijänsä parhaan mahdollisen hoidon takaamiseksi.

Linkkejä:

MDQ mielialahäiriökysely:

http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50076b.pdf. 

Duodecimin esimerkki mielialapäiväkirjasta:

http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/hoi/hoi50076c.pdf

Beckin masennuskysely:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsearviointi/Pages/BDI.aspx 

MADRS- depressioasteikko:

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/MADRS.pdf

Youngin mania-asteikko:

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/hoi/hoi50076e.pdf

Päivi Storgårdin haastattelu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (Mielenterveystalo 13.10.2015):

https://www.youtube.com/watch?v=7D0v-50LwzU

Lähteet

Isometsä, Erkki 2017. Psykiatria. Kaksisuuntaiset mielialahäiriöt. Oppiportti. Kustannus Oy Duodecim. Verkkokirja. Julkaistu 13.3.2017.

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko – Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2013. Mielenterveyshoitotyö. Mielialahäiriöisen potilaan hoitopolku ja hoitotyö. 3., uudistettu painos. Sanoma Pro Oy. Helsinki.

Käypä hoito –suositus 2013. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Psykiatriayhdistys ry:n ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksenä asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla sähköisesti: <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50076>.